Kirjoituksessa on ollut taukoa melkein pari kuukautta. Vähän liian kauan ottaen huomioon blogin funktion terapeuttisena työkaluna itselleni. Ja näyttää joku muukin minun lisäkseni näitä tekstejä lukevan, joten yritän pitää kiinni kirjoittamisesta.

Olin  sairaslomalla melkein kuukauden. Tuossa ajassa pääsin lepäämällä eroon enimmistä säteilykivuista jaloissani ja pääsin ensin osa-aikaisesti ja sitten ihan kokoaikaisesti takaisin töihin. Suurin motivaattori töihin paluulle tosin oli seuraavaksi odottanut putoaminen Kelan sairaspäivärahalle. Ei sillä olisi tässä taloudessa elänyt.

Ennen töihin palaamista kävin magneettikuvauksessa. Kuvista näkyi jonkin verran edennyt välilevynrappeuma parissa nikamavälissä sekä pari vanhaa välilevynpullistumaa. Mitään säteilyoireita selittävää kuvista ei löytynyt.

Töihin palaamista helpotti se, että minulla on säädettävä työpöytä ja voin istumisen sijaan tehdä töitä seisten. Seisominen tosin näyttää provosoivan alaselän kipua. Jatkuva seisominen myös väsyttää selkää ja saa sen välillä pienenkin kiertoliikkeen seurauksena satunnaisesti menemään "lukkoon", minkä seurauksena hetken pienikin alaselän liike tai siihen kohdistuva voima saa aikaan kovaa vihlovaa kipua alaselän ja takateisien alueella.

Selkä myös muistuttelee itsestään taas lääkkeistä huolimatta illalla nukkumaan ja makuulle mennessä.

Tarkoituksena olisi käydä seurannassa kuukauden sisällä työterveydessä ja katsoa tilannetta. Olen kiitollinen säteilykipujen hävittyä melkein kokonaan istumista välttämällä, mutta vadtaavadti alaselän voimistunut kipu varmaan pidemmän päälle ajaa hulluksi, jos sille ei saa jotain tehtyä.