Tässä taas tutkimuslimbon keskellä on tullut mietittyä, että missä sitä oikeastaan mennäänkään. Olen kolme kertaa aiemminkin käynyt läpi tämän lääkäri + fysioterapeutti -kombon ilman suurempia hyötyjä. Lääkäri määrää pillereitä ja fysioterapeutti antaa epärealistisia neuvoja olosuhteisiin nähden.

En tiedä kovin montaa täysipäiväisesti töissä käyvää ihmistä, joka esimerkiksi voi olla koko päivän taivuttamatta selkäänsä ja pystyy tarvittaessa vaikka puolen tunnin välein pitämään lepotaukoja ja venyttelemään selkäänsä. Tämän lisäksi tietysti tulee kaikenlaiset jumpat ja humpat aamuin illoin sekä keskellä päivää. Pitäisi kuunnella, kun selkä varoittaa, mutta minkäs teet istuessasi pari tuntia kestävässä palaverissa tai muuten vain olet pakotettu istumaan tietokoneen äärellä pitkiä aikoja.

Olen fyysisesti hyvässä kunnossa jäädäkseni sairaslomalle (liian nuori ollakseni oikeasti kipeä ja "ei näy verta, ei voi sattua", kuten joku sanoisi). Samaan aikaan kipu kuitenkin kalvaa tietoisuutta jatkuvasti taustalla ja estää keskittymästä syvällisesti mihinkään. Henkisesti olenkin vähän umpikujassa, sillä ammattilaiset kerta toisensa jälkeen toitottavat tilanteen parantuvan, kun vain jaksaa olla positiivinen ja noudattaa näitä mainitsemiani neuvoja. Toisaalta ei tämä selkä paremmaksi vuosien aikana ole muuttunut, kipeämmäksi ennemminkin.

Tämä on tämmöinen jatkuva välitila, jossa on liian terve olemaan sairas ja liian sairas ollakseen terve. Pikku hiljaa voimavarat hupenee edestakaisin rimpuiluun ja edessä häämöttää väsymys, jota en haluaisi kokea. Katselen tässä paria seuraavaa viikkoa ja toivon jaksavani jatkaa nykyistä fysioterapiaa, vaikka vähän skeptinen sen suhteen olenkin.