Moikka!

Ajattelin aluksi kertoa vähän itsestäni ja siitä millaisessa maailmassa elän. Blogin perustin ehkä enemmän terapeuttiseksi työkaluksi, jolla voin purkaa tuntojani nykytilassa ja tulevaisuudessa. Kirjoittelen varmasti matkastani tähän päivään asti sekä tästä eteen päin mietteitäni elämästä silmieni läpi. Toivon myös, että tästä olisi apua jollain tavalla muille samassa tilanteessa oleville.

Olen 26v jokin aika sitten yliopistosta valmistunut it-alan duunari ("asiantuntija"). Eteen päin on aina menty päämäärätietoisesti ja eteen tulleet haasteet on onnistuttu voittamaan. Sain jo ennen valmistumista melkoisen lottovoiton ja työllistyin kivaan työhön omalle alalleni, minulla on vaimo ja lemmikkejä. Minulla on myös mukanani jatkuva krooninen selkäkipu, joka säteilee oikeaan jalkaani.

Pieni historiikki

Suvussa on ollut selän kanssa useammallakin ongelmia, mutta en kuvitellut niiden osuvan minun kohdalleni. Kaikki olikin hyvin siihen asti, kun lähdin armeijaan 2007. Armeijassa, kun tarpeeksi paljon painoa laitettiin selkään ja marssitettiin päivätolkulla pitkin metsiä, tuli vastaan "jalkakipu".

Olin juuri siirtynyt aliupseerikoulutukseen, kun kävellessä alkoi vihloa oikeaa jalkapöytää. Nilkutettuani lääkärin luokse, hoitajat pitivät minua lusmuna ja lääkäri taas tunsi itsensä ilmeisesti "vemppa-automaatiksi" eli suomeksi sanottuna aika moni haki sairaslomaa ilman suurempaa syytä häneltä. Sen verran paljon kertyi sairaslomaa, että minut meinattiin heittää ulos aliupseerikoulusta. Lopulta diagnoosina oli marssimurtuma, tosin röntgenkuvissa ei mitään näkynyt. Selvisin kipulääkkeitä syöden ja hammasta purren vuodesta., sitten helpotti.

Seuraavan kerran selkä ilmoitti itsestään kevättalvesta 2009 kumartuessani poimimaan laukkuani yliopiston ainejärjestön taukotilassa. Vihlaisu ja jalat lähti alta... Onneksi oli nojatuoli siinä takana, muuten olisin lentänyt suoraan kivilattialle. Hölmönä opiskelijana (ja miehenä) purin hammasta ja kyllä se kipu viikossa helpotti. Tämän jälkeen syksyllä tapasin nykyisen vaimoni ja hän patisti lääkäriin voimistuvien selkäkipujen takia. Eivät ottaneet opiskelijaterveydenhuollossa lääkärille, vaan laittoivat suoraan fysioterapeutille. Fysioterppa katseli ja taivutteli ja tuli siihen lopputulokseen, että huonosta ryhdistä johtuu kivut eli piti ns. ryhdistäytyä. No kivut helpotti siinä taas vähitrllen ja fysioterapeutti oli tyytyväinen.

Sitten poksahti ja olinkin polvillani eteisen lattialla pääsiäisen alla 2010. Konttasin sohvalle ja lopulta mentiin taksilla päivystykseen kipupiikille, diagnoosina oli tällä kertaa noidannuoli.

Tuon jälkeen selkä oli useammin kipeä ja välillä kipu säteili myös jalkaan. Tein opintojen ohella töitä mm. kaupanalalla ja jouduin nostelemaan painaviakin laatikoita. Ei ollut ergonomia ihan kunnossa. Kivuista valittelin opiskelijaterveydenhuollossa ja otattivat ensin röntgenkuvat. Niistä paojadtui lievä skolioosi eli selkäranka oli vähän väärällä tavalla mutkalla.

2012 sattui työtapaturma ja sen seurauksena diagnosoitiin välilevyn pullistuma. Kiltti lääkärisetä sympaattisesti määräsi kunnolla saikkua, mutta se ei riittänyt. Hain lisää sairaslomaa ja kohtasin toisen lääkärin, jonka mukaan jumppaamalla selkä paranee ja pisti fysioterapeutille. Fysioterapeutti päätti tutkiskeltuaan, että "jumppa" kyllä tässä tapauksessa on vuodelepoa ja rauhallisia venytyksiä.

Pääsin lopulta kipujen pahennuttua opiskelijaterveydenhuollon kautta magneettikuvaukseen keväällä 2013. Kuvauksen perusteella fysiatri oli sitä mieltä, että välilevyn pullistuma oli vielä näkyvissä ja sen lisäksi pari alinta nikamaväliä olivat rappeutumassa. Nikamat hankasivat vadtakkain ja aiheuttivat kipua ja myös hermoärsytystä, joka heijasteli jalkaan. Sen kummemmin asiaa ei sitten käsiteltykään, vaan toivotettiin hyvää loppuelämää kipujen kanssa.

Kivut ovat tuon jälkeen asteittain pahentuneet ja sain buranan sijasta kipumlääkkeekseni panacodin. Tuo ei vain ole kovin pitkävaikutteinen kipulääke ja riippuvuuttakin se (kodeiini) aiheuttaa pidempään käytettynä.

Nykyhetki

Nyt olisi tarkoitus lähteä selvittämään työterveyshuollon puolelle miten kipua hoidetaan osaltani pitkäjänteisesti. Jos mitään ei tehdä, olen kohta jatkuvasti sairaslomalla. Tähän asti en ole saanut oikeastaan kosketuspintaa kivunhallintaan tai pitkäjänteisen hoitoon lääkärien vaihtuessa jatkuvasti ja hoitosuhteen jäädessä aina lyhyeksi, lähinnä akuuttia kipua hoitavaksi.

Tästä ja monesta muusta asiasta kirjoitan myöhemmin.